Lokakuussa 2014 sain ilmoituksen, että kaksi alaikäistä turvapaikanhakijatyttöä on tullut Suomeen ilman vanhempia.  Käräjäoikeus antoi minulle määräyksen toimia heidän edustajanaan. Olen käynyt edustajan eli ns. edunvalvojan koulutuksen Helsingin Palmeniassa.  Hoidan alaikäisten lasten etuja ja asioita silloin,  kun he tulevat yksin, ilman huoltajaa turvapaikanhakijoina Suomeen. Näillä tytöillä on onneksi sukulainen, jonka luona he voivat asua, joten heidän ei tarvitse olla vastaanottokeskuksessa. Vanhemmat ovat kuolleet jo kauan aikaa sitten sodassa Kongossa.

Kun tapaamme ihastun heti tyttöihin. He ovat niin pieniä ja suloisia, mutta myös uteliaita ja valmiita aloittamaan elämän uudessa kotimaassaan. Molemmat ovat alle 10-vuotiaita.

Edustajan työ alkaa poliisikuulusteluista, jatkuu maahanmuuttoviraston kuulustelulla ja lääkärintarkastuksella. Viralliset asiat tulee saada kuntoon, jotta tyttöjen elämä helpottuu.

Sosiaalityöntekijä on mukana myös kotikäynneillä. Tammikuussa 2015 menemme yhdessä tyttöjen kanssa kouluun ilmoittautumaan. He aloittavat maahanmuuttajien valmistavan luokan. He eivät ole juuri koulua käyneetkään aikaisemmin.

Tapaamme tyttöjen kanssa säännöllisesti ja teemme retkiä. He ajavat pyörällä ja käymme leffassa sekä uimassa. He sanovat, että on hyvä, kun edustaja tutustuttaa heitä erilaisiin paikkoihin Suomessa ja opettaa, miten siellä ollaan ja miten asiat toimivat.

Muutaman kuukauden jälkeen tytöt alkavat puhua suomea eikä ranskan kielen tulkkia enää tarvita. Tytöt ovat iloisia ja innostuneita. He haluavat oppia kaiken uudesta kotimaastaan.  Minä saan olla heidän rinnallaan täysi-ikäisyyteen saakka, joten ehdimme touhuta monenlaisia asioita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.