Uusi vuosi alkaa mielenkiintoisilla haasteilla ja muutoksilla. Syyskuussa sain SPR-valmiusjoukkolaisena viestin, että turvapaikanhakijoille perustetaan majoituspaikkoja ja tarvitaan työntekijöitä. Ilmoittaudun heti ja lähdin Haminaan perustamaan hätämajoitusyksikköä. Sain siihen virkavapaata. Ajattelin, että nyt maailman asiat ja ihmiset tulevat Suomeen, ja saan tehdä maailmalla oppimaani työtä Suomessa.

Sata miestä majoittui patjapaikoille Myllykosken entiseen vanhainkotiin järven rannalle. Meitä oli töissä pieni tiimi ja SPR-vapaaehtoisia. Kunnostimme taloa, teimme yhteistyötä erilaisten viranomaisten ja yhteistyökumppanien kanssa sekä talkootöitä yhdessä. Ostimme sängytkin ja vaatteita sekä kenkiä saatiin lahjoituksena.

Hoidimme terveyttä, sairautta ja hampaita. Turvapaikanhakijoilla oli paljon huolia, miten täällä Suomessa pärjää ja miten omaiset voivat. Kalastimme, kuljimme metsässä ja opiskelimme suomea.

Olimme myös asukastapaamisessa, sillä kaikki ihmiset paikkakunnalla eivät ymmärtäneet, miksi nämä ihmiset tänne tulivat. Alussa oli ollut mielenosoituskin, jossa vastustettiin asiaa. Kun paikalliset asukkaat tulivat tutustumaan ja puhuttiin yhdessä, niin hienoja yhteisiä asioita alkoi tapahtua. Esimerkiksi eläkkeellä oleva opettaja ilmoittautui kalakaveriksi ja yhteiset kalastusretket alkoivat. Jalkapallo- ja pingisseurat saivat uusia, jäseniä ja säännölliset harjoitukset aloitettiin.

Muutama vapaaehtoinen kertoi itse tulleensa pienenä evakkona rajan yli, ja he sanoivat, että on heidän vuoronsa auttaa. Kaikki, jotka aloittivat dialogin turvapaikanhakijan kanssa, yleensä jatkoivat yhteydenpitämistä ja tutustumista. Uusia työntekijöitä palkattiin ja monet saavat siitä uuden uran.

Kun lähdin, jäi tunne, että hommat ovat kesken, mutta tiesin jo että tulen tekemään samaa, mutta isommassa mittakaavassa.